– Aloin suunnistaa isäni innostamana noin 14-vuotiaana ja voi sanoa, että sitten se oli niin sanotusti menoa. Suunnistuskisoissa pärjääminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän, ja kun pääsin Turun seudun urheiluakatemiaan opiskelemaan, se mahdollisti ammattimaisen harjoittelun opiskelun ohessa, Markku kertoo.Markku harjoittelee edelleen lähes päivittäin, vaikka tavoitteet eivät ole enää yhtä korkealla kuin aiemmin.– Kyllähän sitä joskus tuli haaveiltua ihan maailmanmestaruudesta, mutta nykyään suunnistus antaa enemmän sitä jaksamista arkeen ja erilaista mielihyvää. Kelien salliessa juoksen usein töistä kotiin Kokkilaan – matkaa kertyy sellaiset 15 kilometriä. Onhan se toki eri asia, kun nuorempana tuli harjoiteltua jopa kaksi kertaa päivässä, naurahtaa Markku.Suunnistuksessa parasta on Markun mukaan se, kun saa liikkua luonnossa – siitä saa voimaa arkeen. Hyvä kunto auttaa jaksamisessa ja opettaa myös esimerkiksi paineensietokykyä.– Minulle ei ole tullut vielä vastaan töissä sellaista tilannetta, että alkaisi hermot mennä tai paniikki iskeä. Mielestäni se on suunnistuksesta saadun kokemuksen ja sellaisen rauhan ansiota, Markku miettii.Suunnistuksen lisäksi Markku on innostunut myös polku- ja vuorijuoksusta, ja haastattelua tehtäessä suunnitelmissa olivat vuorijuoksukisat Pohjois-Irlannissa.– 35 kilometriä ja 3000 metriä nousua. On tullut Teijon laskettelurinne juosten tutuksi, sanailee Markku.Jos suunnistusharrastusta haluaa kokeilla matalalla kynnyksellä, Markku neuvoo innokkaita aloittamaan esimerkiksi Salon seudulla maanantairasteilta.– Siellä helpoimmilla radoilla rastit ovat usein polkujen vieressä, joten onnistumisen ilo on taattu, sanoo Markku lopuksi hymyssä suin.