Kun Mari Träsk 90-luvun puolivälissä valmistui kosmetologiksi ja ryhtyi tekemään konsulenttityötä laivoilla, lentokentällä ja kauppakeskuksissa, hän ajatteli, että tätä kauneuden maailmaa en koskaan jätä. Tämä on minun alani.

– Mutta kummasti sitä vain voi porakoneitakin myydä, hän naurahtaa nyt. Elämä on ehtinyt tuon jälkeen kuljettaa.

Jossain vaiheessa reissutyö alkoi tuntua vähemmän houkuttelevalta, kun kuvioihin oli astunut nykyinen aviomies ja perheenlisäystäkin oli tulossa.

– Olen pitänyt itseäni urakeskeisenä henkilönä, mutta kyllä sellainen pieni ihminen muuttaa kaiken, nyt 14-vuotiaan tyttären äiti toteaa.

Vakituinen työpaikka löytyi Salon Sokokselta tuoteryhmävastaavana.

– Vuonna 2006 sain tarjouksen, josta en halunnut kieltäytyä. Pukeutumisen myyntipäällikön tehtävä Halikon Prismassa tuntui mielenkiintoiselta, olinhan myynyt vaatteita jo Sokoksella.

Pian Mari sai vastuulleen myös sport-osaston toiminnan. Koulutustaankin hän oli sopivasti täydentänyt suorittamalla Jollas Instituutissa käyttötavarakaupan esimiehen erikoisammattitutkinnon.

Pysäyttävä kokemus opetti

Vuonna 2016 Salossa elettiin vaikeita aikoja, kun Nokia jätti paikkakunnan. Se heijastui luonnollisesti myös osuuskauppaan. Kun rakentaminen pysähtyi kuin seinään, Kodin Terra jouduttiin lopettamaan. Myös Prismassa käynnistyivät yt-neuvottelut.

– Se oli raskasta aikaa, vaikka itse sainkin jäädä, Mari muistelee.

Osastoja suurennettiin edelleen, ja koko käyttötavarakauppa tuli yhden henkilön, myyntipäälliköksi nimitetyn Marin vastuulle. Saman tien Prismassa käynnistyi kaiken mullistava remontti. Tunnollinen ja työlleen omistautunut Mari uurasti pitkää päivää ja kantoi jatkuvaa huolta asioiden sujumisesta.

Jossain vaiheessa kroppa alkoi antaa merkkejä siitä, että olisi hyvä hieman hiljentää tahtia. Tätä Mari ei uskonut, vaan jatkoi projektin pyörittämistä täysillä. Kunnes sitten vuonna 2017 tapahtui jotain todella pysäyttävää.

– Olin mieheni ja ystäviemme kanssa Turussa viettämässä viikonloppua, kun minut valtasi hurja väsymys, jota seurasi sydämen pysähdys, hän kertoo.

Elvytystä kesti 20 minuuttia, ja sinnikäs Mari selviytyi. Sairauslomaa kesti pari kuukautta.

– Kun palasin töihin, oli ihanaa kuulla esimieheni sanovan, että teet sen, minkä jaksat ja pystyt. Työ olikin parasta mahdollista kuntoutusta, mutta samalla suhtautumiseni muuttui. Nyt ymmärrän, että kukaan ei ole korvaamaton eikä kuolematon. Mikään asia ei koskaan saa olla vain yhden ihmisen varassa. Asioita ja tietoa on jaettava ja tehtäviä delegoitava.

Asiakasta varten

Ensimmäisen työelämän ”korkeakoulunsa” Mari suoritti työskentelemällä koulun ohessa puolitoista vuotta McDonaldsilla.

– Sitä kokemusta suosittelen kaikille nuorille. Mäkkäri opetti, millaista on kurinalainen ketjutoiminta ja kuinka työt ja koko toiminta voidaan konseptoida tehokkaasti. Konseptikäsikirja oli jäätävä: paksu ja yksityiskohtainen ja sitä piti kaikkien noudattaa pilkulleen.

Kosmetologin työssä parasta oli se, että jokainen asiakas lähti pois tyytyväisenä.

– Samaan pyrin tänäkin päivänä, vaikka ei se totuuden nimessä aina helppoa ole. Osa asiakkaista on hyvin kriittisiä ja jotkut saattavat purkaa huonoa oloaan kaupan henkilökuntaan. Tämä on näkynyt erityisesti korona-aikana. Aika monelle mutkalle olemme kuitenkin valmiita menemään pitääksemme kaikki tyytyväisinä. Parasta nykyisessä työssäni ovatkin onnistuneet asiakaskokemukset.

Nelikymppinen Mari ei tunne olevansa liian vanha oppimaan uutta. Päinvastoin.

– Pyrin ja pääsin aikoinani tekuun tarkoituksenani aloittaa it-alan opinnot. Kaupallinen ala vei kuitenkin mukanaan. Nyt harrastan koodaamista ja olen kovin kiinnostunut muun muassa digimarkkinoinnista ja somen kaupallisesta hyödyntämisestä.

Teksti: Kimmo Salo ja Pälvi Salo

Kuva: Pälvi Salo