Mikä on sellainen S-ryhmän toimipaikka, jossa aina sattuu ja tapahtuu, jossa työntekijät ovat todellisia moniosaajia ja jossa hyvä paineensietokyky on välttämätön ominaisuus? Se on tietysti ABC-liikennemyymälä, tuskinpa siellä muuten olisi Tankkaustarinoitakaan tehty. Kameramiehet ovat olleet ikuistamassa myös ABC Lohjan kiireistä arkea.

Apulaisliikennemyymäläpäällikkö Elina Poikonen kertoo viihtyvänsä hyvin ruuhkahuippujen ryydittämässä ilmapiirissä. Reilut 10 vuotta talossa työskennellyt nuori nainen on ehtinyt kasvaa sisään ABC-maailmaan monien erilaisten tehtävien kautta.

– Silloin kun paikalle tupsahtaa yht´äkkiä pari linja-autollista asiakkaita, on vain otettava rauhallisesti: hoidettava asia kerrallaan ja vältettävä turhaa hötkyilyä. Kyky sietää painetta kasvaa täällä väkisinkin, hän hymyilee.

Kaikki alkoi Hesestä

Taival alkoi tuoreena ylioppilaana, kun Elina haki auki ollutta Hesburger-työntekijän paikkaa.

– Se oli minulle ensimmäinen oikea työpaikka. Tätä ennen aika oli kulunut koulun ohella tallilla hevosten parissa touhutessa. Minulla oli myös oma hevonen, josta aika jätti pari vuotta sitten, Elina kertoo.

Hesburgerissa Elina huomasi viihtyvänsä alusta alkaen hyvin. Työt sujuivat niin mallikkaasti, että vuonna 2016 hänen nimitettiin palveluvastaavaksi Hesburgeriin. Tässä välissä hän oli ehtinyt työskennellä myös ABC-ravintolan keittiössä.

– Aloitin aamupalan tekemisestä ja siirryin sitten à la carten ja noutopöydän pariin. Hoidin myös keittiön tilauksia ja kuormien purkua.

Nykyisessä tehtävässään apulaisliikennemyymäläpäällikkönä Elina on toiminut kesäkuusta 2021 lähtien.

– Nyt esimiehenä toimistohommissa vierähtää pari päivää viikossa, muun ajan teen suorittavia vuoroja kassalla ja salin puolella. Moniosaajiahan täällä ABC:llä kaikki ovat. Itselläni työ marketin puolella on vielä kokematta.

Ammattitutkinto työn alla

ABC Lohja on merkittävän kokoinen yksikkö. Henkilökuntaa on yhteensä 40. Elina kehuu varauksetta työkavereitaan ja koko työyhteisöä. Myös SSO luotettavana ja vastuullisena työnantajana saa kiitosta.

– Uutena esimiehenä arvostan sitä tukea ja apua, jota saan omalta esimieheltäni Heidi Niskaselta ja kaikilta palveluvastaavilta silloin, kun uusia tilanteita tulee eteen. Mukavinta on se, kun henkilökunta tulee juttelemaan asioista, jotka ovat mielen päällä. Meillä on sellainen henki, että asioista puhutaan avoimesti ja mielipiteitä uskalletaan esittää. Näin mahdollisiin pulmiin päästään tarttumaan tuoreeltaan hyvässä yhteistyössä, Elina kiittelee.

Varmuus esimiestyössä karttuu tietysti kokemuksen myötä, mutta apua on myös opinnoista. Heidi opiskelee parhaillaan Luksiassa Lähiesimiehen ammattitutkintoa oppisopimuskoulutuksena. Paperit hän pokkaa keväällä.

– Pidän opiskelua isona mahdollisuutena myös tulevaisuutta ajatellen. Tosi mukavaa on se, että samassa ryhmässä on monen ikäisiä esimiehiä monenlaisista yrityksistä, muun muassa teollisuudesta ja hoitoalalta. Itse olen siinä joukossa yksi nuorimmista.

– Opiskelu työn ohessa on sujunut hyvin, onhan se hyvin käytännönläheistä. Sen, mikä oppii teoriassa, pääsee heti testaamaan arkipäivässä. Viimeksi tällainen asia oli perehdyttäminen, Elina kertoo.

ABC Lohja palvelee tällä hetkellä aamuviidesta puoleen yöhön. Aukioloaikoja supistettiin hieman koronan takia, kun yöllä ei niin paljon liikkujia ole ollut.

Työpäivien aikana Elinan 3,5-vuotias labradorinnoutaja Taika pääsee Elinan äidin hoiviin. Juoksulenkit Taikan kanssa ovat uimisen ohella nuoren naisen mieluisin harrastus.

– Pidän ihmisistä ja numeroista ja siitä, että koko ajan tapahtuu. Tämä ala on hektinen, jatkuvasti muuttuva ja täynnä mahdollisuuksia, vastaa Jaana Johansson uteluun siitä, onko hän Original Sokos Hotel Rikalan johtajana unelmatyössään.

Jaana, jos kuka, tuntee talon läpikotaisin. Valmistuttuaan kauppaopistosta vuonna 1985 hän työskenteli ensin kolme vuotta Lehmirannan lomakeskuksessa, kunnes siirtyi Rikalaan. Ensimmäinen tehtävänimike oli hotelliemäntä. 90-luvun lopulla hänet nimitettiin hotellipäälliköksi ja vuonna 2007 hotellinjohtajaksi.

Rikala on vuosien myötä kokenut monia muutoksia. Hotellin puitteet uudistuivat täysin vuonna 2020. Myös työ on muuttunut.

– Alkuvuosina työ oli jotenkin virastomaisempaa. Paljon asioita hoidettiin kynällä ja paperilla. Nyt digin myötä esimerkiksi hinnoittelu on revenuepohjaista eli hinnat voivat muuttua jopa tunneittain. Mutta se, mikä ei ole muuttunut, on asiakaspalvelu; se on aina ollut ja sen pitää olla korkealuokkaista. Haluamme, että asiakkaalle jää vierailustaan myönteinen muistijälki, Jaana kuvailee.

Myyntihenkisyys tärkeää

– Järjestelijä ja pankki-ihminen. Sellaisia olivat lapsuuteni haaveammatit, Jaana kertoo nauraen.

– Olin kova tyttö järjestämään asioita. Kengät laitoin aina siistiin riviin ja nuket omille paikoilleen. Minulla on kahdeksan tätiä, joiden kanssa leikin pankkia vaihtamalla seteleitä kolikoiksi. Tästä otin itselleni ”välityspalkkion”.

Jaanan nuoruusvuosiin kuuluu vaatemallin töitä ja muotinäytösten organisointia. Salon alueella hän toimi Chymoksen karkkihinnoittelijana ja teki monenlaisia toimistotöitä kaupungin rahatoimistossa, vakuutuslaitoksessa, tuomiokunnan kansliassa ja taloustoimistossa.

Kaikesta tehdystä on ollut paljon hyötyä nykyisessä ammatissa.

– Myyntihenkisyyttä ja kykyä osata verkostoitua. Tuloksentekonälkää ja erinomaisia vuorovaikutustaitoja. Organisointikykyä ja määrätietoisuutta toteuttaa suunnitelmia paineenkin alla. Johtajalla on myös oltava halua toimia näkyvinä kasvoina hotellille, Jaana luettelee työssään tarvittavia ominaisuuksia.

Avoimuus voimavarana

Esimiehenä Jaana Johansson uskoo valmentavaan johtamiseen ja yhteiseen tekemiseen oman tiimin kanssa.

– Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat voimavarojani. Meillä on yhteinen tavoite ja reitti sinne on kaikkien tiedossa. Tällöin jokaisen on helpompi hengittää ja keskittyä omaan osuuteensa tavoitteen saavuttamisessa. On myös hyvä muistaa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Pelikentällä tapahtuu ja aina ei tule maaleja.

Vuorovaikutus asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa ovat niitä asioita, joista Jaana työssään nauttii eniten.

– Mistään ei saa niin hyvää fiilistä kuin asiakkaalta saadusta erinomaisesta palautteesta henkilökunnan onnistumisista!

Päivittäisiin tehtäviin kuuluu paljon palavereita, Teamseja, koulutuksia, markkinoinnin suunnittelua, asiakaspalautteiden läpikäyntiä ja niihin reagointia sekä budjetin ja myynninkehityksen seurantaa Lisäksi sähköpostissa on aina jonossa lisää reagointia vaativia asioita. Monien lankojen pitäminen käsissä yhtä aikaa vaatii taitoa, mutta juuri tästä ”järjestelijä”-Jaana nauttii.

– Olen aika kilpailuhenkinen ihminen. Harrastan uintia, pyöräilyä, ryhmäliikuntaa ja kangoo-hyppykenkäilyä. Mutta hyvin tärkeitä minulle ovat tietysti myös perhe ja ystävät, kahden lapsen isoäiti eli fammu kertoo.

 

 

ABC Piihovissa riittää lounasaikana asiakkaita, vaikka vasarat paukkuvat ja sähkömiehiä kiipeilee katonrajassa. Marraskuun viimeisenä päivänä alkaa jo hahmottua, että kivannäköistä tulee.

Vuonna 2003 avattu ABC Piihovi valmistui hieman ennen kuin sen vieressä kulkeva moottoritie Turun ja Helsingin välille. Kun myös poikittaisliikenne pitkin Someron tietä on sangen vilkasta, on kyseessä erinomaisella paikalla sijaitseva ja hyvin suosittu liikennemyymälä.

Remontin läpivienti on juuri nyt ajankohtaista ryhmäpäällikkö Maarit Rissasen monimuotoisessa toimenkuvassa.

– Johdan liikennemyymälä- ja polttonestekaupan operatiivista toimintaa. Mielestäni tärkein tehtäväni on auttaa esimiehiä ja sitä kautta koko henkilökuntaa onnistumaan työssään, hän määrittelee.

Liikennemyymälä- ja polttonestekauppa on merkittävä toimiala SSO:ssa. Maaritin vastuualueeseen kuuluvat neljä ABC-liikennemyymälää, kaksi SSO Liikennemyymälää, kolme CarWash autonpesulaa sekä yhdeksän ABC-automaattiasemaa. Henkilökuntaa toimialalla on yhteensä 148.

Savon lahja Salolle

Iisalmesta kotoisin oleva Maarit tunnustautuu puhdasveriseksi S-ryhmän kasvatiksi. Ensimmäinen työpaikka vuonna 1983 oli Osuuskauppa Koljonvirran omistama Rosso, jonne kokiksi parhaillaan opiskelleen Maaritin houkutteli ravintolan keittiössä työskennellyt perhetuttu.

– Aluksi tein monenlaisia avustavia töitä. Milloin tiskasin astioita, milloin sukaloin kinkkua. Kun valmistuin ravintolakokiksi, pääsin sitten varsinaisiin keittiöhommiin.

Maaritilla oli tapana viedä valmistamansa annokset itse pöytiin. Iloisen ja välittömän nuoren naisen kyvyt asiakaspalvelijana huomattiin, ja pian hän siirtyi tarjoilijan tehtäviin salin puolelle. Siitä ura eteni nopeasti vuoropäälliköksi ja ravintolapäälliköksi.

Ensimmäisen kerran Maarit tutustui liikennemyymälämaailmaan, kun Osuuskauppa Koljonvirta ja Kuopion Osuuskauppa fuusioituvat vuonna 1991. Uusi alueosuuskauppa PeeÄssä perusti ensimmäisen liikennemyymälänsä Marjahaan vuonna 1997.

Tuossa vaiheessa Osuuskauppojen liikennemyymälät toimivat vielä öljy-yhtiöiden lippujen alla. Marjahaka oli Shell. ABC-ketju oli vasta suunnittelupöydällä.

Maarit muistelee melkein loukkaantuneensa, kun paikkaa tarjottiin hänelle. ”Minähän olen ravintopäällikkö, en mikään bensakauppias!”

– Pian huomasin, kuinka väärässä olinkaan, sain paljon enemmän kuin uskoinkaan. Nyt aukesi loistava tilaisuus tutustua uusiin toimialoihin, myös marketkauppaan. Sen monipuolisempaa työpaikkaa kuin liikennemyymälät ei ole olemassakaan. Kun nämä hommat opettelee, pärjää millä tahansa toimialalla.

Kaikki työ on arvokasta

Helsinkiin Maarit muutti vuonna 2000. Työnantaja oli nyt Osuuskauppa Seutu ja työpaikkana nykyinen ABC Masuuni, siihen aikaan vielä Esson kylttien alla toiminut liikenneasema.

Kun Maarit parin vuoden vauvaloman jälkeen palasi töihin, työnantaja oli jälleen aivan uusi osuuskauppa. SSO oli syntynyt, kun Osuuskauppa Seutu ja Salon Seudun Osuuskauppa fuusioituivat vuoden 2003 alussa. Nyt tarvittiin projektipäällikköä hitsaamaan ABC-yksiköt yhteen kuosiin. Sittemmin titteli vaihtui ryhmäpäälliköksi.

– Parasta työssäni on sen monipuolisuus, kun saan tehdä työtä ihmisten kanssa ja kehittää toimintoja. Kaikki työtehtävät ovat tärkeitä ja jokaisen työpanos on arvokas. Tykkään liikkua kentällä, eikä minua haittaa, vaikka erilaisia palavereja kertyykin melkoinen määrä.

Maarit valvoo, että ketjukonseptia noudatetaan. Numerot kertovat, miten hyvin liiketoiminnassa on onnistuttu. Mahdolliset haasteet on tehty ratkaistaviksi.

–  Tärkeää on myös muistaa suunnata katse tulevaisuuteen; seurata, mitä kilpailijat tekevät, miten markkina muuttuu ja millaiseksi bisnes alalla kehittyy, hän toteaa.

Maarit uskoo, että jatkossakin autoilla liikutaan ja ihmisillä on tarve pysähtyä.

– Meidän on oltava niin houkuttelevia ja mielenkiintoisia, että se pysähdys tapahtuu meillä. Siksi tämä Piihovikin uudistuu. Haluamme olla herätteellisiä ja kutsuvia niin tiellä liikkuville kuin lähellä asuville ihmisille. Hyvä palvelu on aivan ykkösjuttu ja mukava fiilis toimipaikasta välittyy kyllä asiakkaille. Itse peräänkuulutan sitä positiivisesti työn iloksi.

Maarit luonnehtii päättymässä olevaa vuotta muutosten ajaksi omassa elämässään. Tytär muutti hiljattain omilleen, mutta seuraksi jäi cairnterrieri Onni, ”täyttä rakkautta koko pakkaus”. Työasioista nainen irrottautuu pulahtamalla talvella säännöllisesti avantoon ja harrastamalla kuorolaulua Salon Viihdelaulajissa.

Jos Prismassa lamppu sammuu tai sähköjohto repsottaa, kutsutaan Heikki hätiin. Jos tavaraa hyllyttäessä selkä venähtää tai sitä muuten vain juilii, kutsutaan Heikki apuun.

Mitä ihmettä? Eikös Heikki Keskinen ole Prismanjohtaja?

Onpa hyvinkin, eikä häntä toki näillä asioilla vaivata. Mutta ammattitaitoa hänellä riittäisi myös tällaisiin tilanteisiin. Miehen tie Halikon Prisman vetäjäksi on nimittäin mielenkiintoinen ja kulkenut pitkin monia polkuja.

Hämeenkyröstä kotoisin oleva Heikki on alun perin valmistunut ammattikoulupohjalta teollisuuden sähköasentajaksi. Tämä ei päättäväiselle nuorelle miehelle riittänyt, vaan hän haki ja pääsi teknilliseen kouluun Helsinkiin.

Opiskelun ohessa tulivat tutuiksi kaupan työt, kun nuorukainen pätevöityi työskentelemään Mannerheimintien Valintatalon lihatiskillä. Sähköalan töitä hän on tehnyt mm. Tampereen Puhelinosuuskunnassa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

– Lapsuuden unelmani oli tulla ammattiurheilijaksi.  Pelasinkin jääkiekkoa ja jalkapalloa sekä yleisurheilin aktiivisesti.  Yleisurheilussa keskityin erityisesti otteluihin eri ikäkausina ja kilpakumppaneihin kuului muun muassa muuan Petri Keskitalo, Heikki kertoo.

Elmolle urheilusta tuli elämänura, kun taas Heikki pääsi hyödyntämään liikunnallisuuttaan seuraavassa ammatissaan. 1990-luvun alussa laman vähentäessä sähköalan töitä hän opiskeli Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa kuntohoitajaksi. Kaupan alan työt maistuivat taas, kun hän alkoi työskennellä Stockmann-konserniin tuolloin kuuluneessa Seston Etujätissä tuoteryhmävastaavana. Tampereen Linnainmaalla sijainneen hypermarketin paikalla toimii nykyisin Pirkanmaan Osuuskaupan pyörittämä Linnainmaan Prisma.

Haasteet otetaan vastaan

Muutto Salon seudulle tapahtui vuonna 2001, kun Heikin nykyisin SOK:lla työskentelevä vaimo Anu sai töitä upouuden Halikon Prisman päivittäistavaraosaston kakkosena. Samaan aikaan myös Kiikalan Saleen haettiin päällikköä, ja Heikki Keskinen tuli valituksi.

– Aprillipäivänä 2002 sain puhelun, joka ei ollutkaan mikään aprillipila. Minulta kysyttiin, haluaisinko tulla Halikkoon päivittäistavaraosaston myyntipäälliköksi, ja totta kai halusin. Pian tunsin jälleen tarvetta opiskella lisää. Vuonna 2007 valmistuin pikatahtia merkonomiksi. Muutama vuosi sen jälkeen aloitin kauppatieteen maisterin opinnot Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

Samaan aikaan Heikin työura jatkoi nousukiitoaan. Vuonna 2012 Halikossa alkoi mittava laajennus, ja samaan aikaan Heikki nimitettiin Prismanjohtajaksi.

– Se oli jännä paikka, mutta olen aina sanonut, että kaikki haasteet, jotka tielle tulevat, otetaan vastaan.

Parasta ovat ihmiset

Yli sadan prismalaisen pomona työskentelevä Heikki Keskinen on sitä mieltä, että kaikesta, mitä hän on tehnyt ja opiskellut, on ollut hyötyä.

– Hirvittävästi itsekuriahan opiskelu töiden ohessa vaatii. Se on raskasta, mutta samalla erittäin palkitsevaa, vuonna 2020 maisterin paperit käteensä saanut mies toteaa.

Hän on tyytyväinen siitä, että hänellä on erittäin hyvä ja koulutusmyönteinen työnantaja sekä monipuolinen ja rikas työ.

– Sekä parasta että haastavinta työssäni ovat ihmiset, on sitten kysymys henkilökunnasta tai asiakkaista. Monia asioita pystyy ennakoimaan ja ennustamaan sekä suunnittelemaan edeltä käsin tarkastikin, mutta koskaan et voi varmasti tietää, kuinka ihminen jossakin tilanteessa reagoi tai toimii. Siinä se on tämän työn suola. Johtamisessa tarvitaan managementia eli kykyä johtaa ammattitaidolla asioita, mutta sitäkin enemmän leadershippiä eli halua ja kutsumusta johtaa ihmisiä.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo

Kuva: Petteri Kitti

 

 

 

 

 

”Erja pyörittää pientä asemaa kuin omaansa ja antaa kätensä jäljen näkyä. Se kädenjälki on kaunis, lempeä, aito ja herkkä.” Pakko siis tavata nainen, josta on annettu näin ihanaa palautetta.

Kohtaamme Erja Toivasen SSO:n liikennemyymälässä Tytyrissä, jossa hän työskentelee apulaispäällikkönä. Vastassa on välitön ja iloisesti hymyilevä alan ammatlainen, joten parhaan palvelun toteuttajan kunniamaininta on mennyt oikeaan osoitteeseen.

Monipuolinen urapolku

Erjalla on takanaan pitkä ja mielenkiintoinen ura. Se alkoi osuuskaupasta kaukaisessa Kainuussa, jossa hän aloit työelämässä 1980-luvulla. Osuuskauppa Maakunnan palveluksessa vierähti 15 vuotta, niistä viisi Rosson vetäjänä. Tämän jälkeen seurasi ravintolapäällikkyys yksityisellä puolella, jonka jälkeen vierähti vuosi Osuuskauppa Peeässän Prismassa Kuopiossa. Seuraava työnantaja oli Sodexho, jonka leivissä Erja toimi muun muassa ravintolapäällikkönä ja aluevastaavana 12 vuoden ajan. – Ihmisellä pitää olla rohkeutta toteuttaa muitakin kuin työhön liittyviä unelmia. Meillä sellainen oli sijaisperheeksi ryhtyminen. Tässä vaiheessa jäin kotiin kymmeneksi vuodeksi, Erja kertoo. Kun lapset olivat kasvaneet, veri veti takaisin työelämään. – Palasin sinne, missä olin alun perin aloittanut eli osuuskauppaan – Kainuun vaarat ovat nyt vain vaihtuneet lohjalaisiin järvimaisemiin. Erja toimi aluksi palveluvastaavana Lohjan ABC:llä ja aloit Tytyrissä vuosi sitten.

Hymyssä suin

– Ihana yksikkö, kodinomainen! Autamme toinen toisiamme ja asiakkaita. Tarvittaessa avustamme vaikkapa vanhuksia tankkaamisessa, Erja kertoo. Pienellä yksiköllä on paljon vakituisia asiakkaita. – Kerran joku kysyi minulta, tunnetko sä kaikki asiakkaat, kun juttelet heille kuin vanhoille tutuille. No en toki, mutta filosofiani on sellainen, että yritän aina palvella jokaisen asiakkaan niin kuin hän olisi ainoa sinä päivänä. – Sitä paitsi asiakkaat ovat mukavia! Toki asiakaskunta myös vaihtuu. Viime aikoina meillä on käynyt paljon tulevan asuntomessualueen rakennusmiehiä. Heidän kanssaan juttu luistaa. Erja toivoo, että jokainen Tytyrissä vieraillut lähtisi pois hymyssä suin. – Jaksamista auttaa, kun säilyttää pilkkeen silmäkulmassa, hän vinkkaa.

 

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti

Baarimestari, viinuri, ravintolan vuoropäällikkö ja ravintolan vastaava. Kun miehellä on tällainen työtausta, ei ihan helposti arvaisi, mikä on hänen nykyinen tittelinsä. Mutta niin vain Ari Kilpeläinen teki itselleen harrastuksesta työn ja toimii ICT-asiantuntijana, jonka palveluksia kaikki SSO:n yksiköt ovat jossain vaiheessa käyttäneet.

– Olen nyt käynyt avustamassa kaikki yksiköitä, viimeisimpinä länsipään Sale-myymälöitä. Luonnehdin itseäni ongelmien ratkaisijaksi ja liiketoiminnan tukihenkilöksi. Noin puolet työajasta kuluu konttorilla Lohjalla ja toinen yksiköissä ympäri toimialuetta, Ari kertoo.

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin vuoteen 1986. Silloin Ari hankki ensimmäisen oman tietokoneensa. Tieto tallentui lerpuille, ja huippuedistyksellistä laitteessa oli hiiriohjaus. Leipätyökseen hän hääri baarimestarina Kajaanissa juuri avatussa Kajanus-nimisessä ravintolassa.

Mies oli kouluttautunut ensin Kajaanin kauppaopistossa ja sen jälkeen Raumalla merenkulkuoppilaitoksen ravintolakoulussa. Mieli ei varsinaisesti vetänyt maailman merille, mutta koulu oli arvostettu ja ravintolatyö erityisesti kokkina oli suorastaan kutsumusammatti.

Kokkia Arista ei kuitenkaan tullut, vaan hän teki uraa salin puolella. Vuonna 1989 tie vei Kainuusta Lohjalle viinuriksi iltaravintola Loheen. Jollaksessa suoritetun vuoropäällikkökoulutuksen jälkeen työpaikka vaihtui Rossoon. Tämän jälkeen Ari pääsi vastaamaan Osuuskauppa Seudun pyörittämän Alhovuoren ravintolan salitoiminnasta.

Enemmän pulinaa kuin pulmia

– Vuonna 1991 Seudun henkilöstöpäällikkö ja ravintolatoimialan johtaja kutsuivat minut luokseen. Pelästyin, että mitähän pahaa olen tehnyt, mutta kyseessä olikin yllättävä työtarjous. He olivat kuulleet, että tulen koko lailla hyvin juttuun tietotekniikan kanssa. Se oli tuohon aikaan suhteellisen harvinainen taito osuuskaupassa, Ari muistelee.

Tehtävä, jota tarjottiin, oli palkanlaskijan toimi. Myöhemmin, kun henkilöstöpäällikkö sai myös liiketoimintavastuuta, osa hänen tehtävistään siirtyi Arille, josta tuli henkilöstöasioiden hoitaja.

Kännykkä kädessä syntyneiden nuorten on lähes mahdoton kuvitella, miltä tietotekninen ympäristö 30 vuotta sitten näytti.

– Huoneenkokoiseen keskustietokoneeseen oli kytketty konttorin pöydillä olevat näytöt ja näppikset. Ensimmäiset pc:t tulivat osuuskauppaan vuonna 1995, jolloin minäkin sen yhtenä harvoista sain. Pari vuotta myöhemmin tietokoneita alkoi sitten ilmestyä konttorissa kaikkien pöydille, kun järjestelmät uusittiin.

Arin työnkuva laajeni pian, kun tietotekniikkaa alettiin ottaa yhä laajemmin käyttöön myös myymälöissä ja ravintoloissa. Hän toimi oman toimensa ohella atk-tukihenkilönä ja auttajana sen, minkä ehti.

Näin jatkui vuoteen 2004 asti. Silloin syntyi nykyinen SSO Osuuskauppa Seudun ja Salon Seudun Osuuskaupan fuusioiduttua. Ari siirtyi uuden osuuskaupan ICT-tiimiin, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli yhdenmukaistaa kahden osuuskaupan tietojärjestelmät.

–  Lohja oli tuossa vaiheessa hieman pidemmällä nimenomaan henkilöstöhallinnon ratkaisuissa. Pian ne uudistettiin myös Salossa, Ari kertoo.

Hieman ennen tätä kaikki tietotekniikan parissa työskentelevät puhuivat kahdesta järisyttävästä muutoksesta: vuosituhannen vaihtumisesta ja euroon siirtymisestä.

– Maailman loppua ei tullut, eivätkä rahat kadonneet tileiltä. Eli enemmän oli pulinaa kuin pulmia, Ari hymähtää.

Isoiksi ja paljon työtä teettäneiksi haasteiksi hän mainitsee osuuskaupan rauta-maatalouskaupassa tapahtuneet muutokset. Kun muut osuuskaupat luopuivat näistä bisneksistä, SSO ja Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa joutuivat rakentamaan niitä varten oman kassajärjestelmän. Työtä ovat aiheuttaneet myös autokauppojen omat järjestelmät. Tänä päivänä autokaupan järjestelmät on yhtenäistetty ja ulkoistettu ja rauta-maatalouskaupasta luovuttu.

Sano se kreikaksi

Ari Kilpeläinen naurahtaa, että monenlaista on tullut tehtyä, kun asioita taaksepäin katselee. Nuorena ravintolahommat olivat kuin itsestäänselvyys, kun suuri osa ystävistäkin oli samalla alalla. Toisaalta kiinnostus tietotekniikkaa kohtaan on edelleen palavaa, itsensä datanomiksi opiskellut ja muutenkin monenlaisilla koulutuksilla ammattitaitoaan kehittänyt mies toteaa.

Kotioloissa hän ei juurikaan viitsi koneen kanssa puuhastella. Mieluisin harrastus on matkustelu, jonka pariin Ari meinaa jo tänä syksynä palata. Suosikkikohde on Kreikka, jonka kieltä hän on opiskellut kuuden vuoden ajan.

Teksti: Kimmo Salo ja Pälvi Salo

Kuva: Pälvi Salo

Poliisi, vastasi Päivi Oinas pikkutyttönä, kun häneltä kysyttiin, mikä sinusta tulee isona. Poliisia Päivistä ei tullut, vaikka monivuotisesta harrastuksesta kamppailulaji taekwondossa olisi siinä ammatissa varmasti paljon hyötyä. Eikä vähiten siksi, että Päivi on saavuttanut lajissa mustan vyön.

Päivi Oinas valmistui parturi-kampaajaksi Salon Seudun ammattiopistosta vuonna 2010. Hän teki aluksi Forssassa palkkatöitä, mutta päätti sitten kokeilla siipiään yrittäjänä.

– Ne seitsemän vuotta olivat erittäin opettavaisia, varsinainen korkeakoulu työelämään. Esimerkiksi ymmärrys tarkan taloudenpidon välttämättömyydestä valkeni hyvin konkreettisesti.

Töitä Päivi on tottunut paiskimaan jo nuoresta pitäen, joskus jopa kahta hommaa yhtä aikaa. Salossa kasvanut nainen on ollut kesätöissä muun muassa Nokialla ja Perniön ABC:llä.

Terapeuttina

Lokakuussa 2019 Päivi Oinas aloitti vakituiset työt SSO:lla Prisma Halikon parturi-kampaamossa. Siitä vierähti alle vuoden päivät, kun Lohjalla aukesi esimiespaikka Prismaan avatussa uudessa parturi-kampaamossa.

– Tämä on minulle ensimmäinen tulosvastuullinen tehtävä ja teen sitä yrittäjän asenteella: niin kuin itselleni tekisin, hän sanoo.

Ensimmäinen vuosi Lohjalla on ollut kiireinen. Uuden roolinsa vuoksi Päivi on ollut aikaisempaa vähemmän kampaamotuolin takana.

– Esimiehen hallinnolliset työt vievät yllättävän paljon aikaa. Onneksi minulla on tässä reilu kymmenen hengen timanttinen tiimi, jossa on laaja ikähaitari. Tämä on mielestäni selkeä vahvuus. Kokeneemmat coachaavat esimerkillisesti nuorempia.

Parasta kampaajan työssä on Päivin mielestä se, että siinä pääsee läheisiin tekemisiin hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Se, että kampaaja on monelle terapeutti, ei ole pelkkä klisee. Kampaajalle kerrotaan ilot ja surut, ja monesti asiakassuhteista muodostuu hyvinkin pitkäaikaisia.

– Asiakasta on toki osattava lukea. Kaikki eivät halua jutella ja avata sydäntään. Sitäkin on kunnioitettava.

Koulunpenkillä

Uuden työn lisäksi Päivin aikaa on vienyt opiskelu. Hän sai elokuun lopussa valmiiksi Lähiesimiehen ammattitutkinnon ja aloitti heti perään Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksena. Työn, opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisessa tarmokkaalla ja tunnollisella naisella ei ole ollut ongelmia.

– SSO oli minulle entuudestaan tuttu ABC:n kautta, ja olin kuullut esimerkiksi hyvistä henkilöstöeduista. Mutta vasta nyt minulle on täysin selvinnyt, kuinka huippuhyvä työnantaja minulla on.  SSO:ssa esimies ei ole yksin. Apua on saatavilla aina, kun sitä tarvitsee. Kollegoiden ja oman esimiehen tuki on korvaamatonta ja arvostan sitä kovasti.

– Iso plussa tulee myös SSO:n koulutusmyönteisyydestä. Jokaisella on mahdollisuus kehittää itseään niin paljon kuin rahkeet riittävät.

Rikala Bar & Grillin keittiömestari Mari Holma toteuttaa parasta palvelua huolehtimalla siitä, että ruoka on huippuhyvää ja hommat keittiön ja salin välillä sujuvat saumattomasti.

Marilla on pitkä kokemus niin ravintola-alan ammattilaisena kuin esimiehenä. Ennen SSO:ta, jossa tulee kesäkuussa täyteen kolme vuotta, hän on työskennellyt sekä yrittäjänä että yksityisen palveluksessa. HOK-Elannossa vietettyjen vuosien aikana syntyi hyvä käsitys S-ryhmästä työnantajana. Esimiehenä Mari pyrkii olemaan reilu ja tasapuolinen. – Olen luonteeltani semmoinen innostaja ja kannustan aina kaikkia kokeilemaan jotain uutta, Mari sanoo.

Keittiö ja sali yhtä porukkaa

Nyt korona-aikana uudet ideat ovatkin tulleet tarpeeseen. Monesti suunnitelmia on jouduttu muuttamaan lennosta. – Onneksi mulla on loistava tiimi, joka lähtee helposti mukaan uusiin juttuihin, hän kiittelee. Henkilökunta puolestaan kehuu esimiestään siitä, että keittiön ja salin väki kokee olevansa yhtä porukkaa. Molemmissa halutaan ennen muuta varmistaa asiakkaiden tyytyväisyys niin palvelun kuin ruoan puolesta. Vaikka kokeista on tänä päivänä suoranaista pulaa, Rikalaan on onnistuttu saamaan ammattitaitoista väkeä. Marin mukaan tästä on kiittäminen niin SSO:n hyvää työnantajamainetta kuin sitä, että osuuskaupassa työllistetään säännöllisesti niin kesätyöntekijöitä kuin harjoittelijoita. Osa heistä kouliintuu vakituisiksi työntekijöiksi.

Lähiruokaa tarjolle

Rikala Bar & Grill on uniikkiravintola, jossa ruokalistat suunnitellaan itse alusta loppuun. Asiakkailtaan se saa jatkuvasti erittäin hyvää palautetta. Monesti asiakkaat huikkaavat myös kiitokset keittiöön ravintolasta poistuessaan. Se lämmittää aina mieltä. Marin johdolla ruokalistalle on nostettu paljon paikallisten tuottajien tuotteita ja raaka-aineita. – Ihmiset arvostavat lähiruokaa. On hyvää palvelua, että tuomme sitä tarjolle ja kerromme, mistä ruoka lautaselle on tullut, Mari miettii. Yksi hänen omista ”lemppareistaan” on tuorepasta, joka saadaan Rikalaan Paimiosta Egget Pastaamo -nimisestä yrityksestä. Siellä pasta valmistetaan käsityönä täysin suomalaisista raaka-aineista. Mari kertoo olevansa innokas kokki ja kova kokeilija myös vapaa-ajallaan. Ensimmäiseksi uudet reseptit ”joutuu” testaamaan oma perhe. Erityisen mielellään hän kattaa pöytään tuoretta kalaa.

 

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti

Tämä tuli hieman yllätyksenä, mutta olen äärimmäisen otettu. On hienoa, että myös autokauppiaat noteerataan näissä palkitsemisissa. Näin tuumaa Vuoden positiivisimmat sso:laiset -sarjassa kunniamaininnan saanut Miikka Salminen.

Miikka työskentelee PP-auto Oy:n Lohjan liikkeessä. Työvuosia osuuskaupassa on takana kolme, mutta autokauppaan nuori mies otti tuntumaa jo 17-vuotiaana työharjoittelussa ollessaan. – Seurailin sivusta automiesten lennokkaita juttuja ja päätin, että tämä on minun alani. Erilaisten ihmisten kohtaaminen on iloiselle ja ulospäin suuntautuneelle Miikalle työn suola ja ykkösjuttu. – Pyrin pitämään yllä hyvää meininkiä ja pääsemään ihmisten kanssa rentoon keskusteluun. Silloin ei tarvitse ensimmäiseksi alkaa puhua hinnoista, hän hymyilee.

Mitä asiakas tarvitsee?

Kaupanteko lähtee liikkeelle asiakkaan tarpeen kartoittamisesta. – Se on oleellinen osa myyntiprosessia. Noin puolet asiakkaista tietää jo ovesta sisään astuessaan, millaisia ominaisuuksia hänen autossaan täytyy olla. Sitten on toinen puoli, joka kyselee hyvinkin tarkkaan mitä erilaisimmista autoon ja autoiluun liittyvistä asioista. Bensiini, diesel, hybridi vai täyssähkö? Siinäpä auton ostajalle pähkinää purtavaksi. – Pieni kulutus ja pienet päästöt ovat monelle erittäin tärkeitä valintakriteerejä. Toiset tekevät ostopäätöksensä puhtaasti auton käyttötarkoitukseen perustuen. Ja toki monet arvostavat suorituskykyä ja teknisiä ominaisuuksia. Kai sillä värilläkin on väliä? – Toki, Miikka vastaa ja osoittaa kädellään upean ja persoonallisen väristä Ford Kugaa. Onko sellaisia kysymyksiä, jotka ovat kokeneellekin autokauppiaalle vaikeita? – Se, miten erilaisia autoja tulevaisuudessa verotetaan, on jatkuva keskustelunaihe. Siihen on poukkoilevan verotuksen maassa vaikea vastata.

Nettiostaminen yleistyy

Onko korona muuttanut automyyjän työtä? – Vuorovaikutus myyntitilanteessa on tärkeä juttu ja kyllähän nämä maskit sitä haittaavat, kun kasvojen ilmeitä on vaikeampi lukea, Miikka mieti. Toisaalta autokauppaa tehdään tänä päivänä yhä enemmän myös etänä. – Uuden auton voi vaikka tuunata mieluisekseen netissä ja saada toimitettuna suoraan kotipihaan. Miikka, kuten me kaikki, odotamme sitä päivää, kun koronarajoituksista vapaudutaan ja rajat aukeavat. – Tyttöystävän kanssa on nyt reissattu kotimaassa, mutta heti, kun se on mahdollista, suuntaamme jonnekin kauemmas. Matkailu on ykkösharrastuksemme.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti

Helposti lähestyttävä ja positiivinen

”Paras esimies ikinä.” Näin suitsutetaan S-market Perniön henkilökunnasta marketpäällikkö Anssi Lahtea, joka valittiin vuonna 2020 SSO:n parhaan palvelun esimieheksi. Kun Anssi nauraa, se kuuluu toiseen päähän myymälää. Näin kertovat työkaverit pomostaan, joka on heidän mukaansa huumorintajuinen, mutta tarvittaessa jämäkkä. Hän on aidosti kiinnostunut työntekijöistään, muistaa kiittää heitä ja tsemppaa joka päivä eteenpäin hyvällä asenteella. – Hyvästä työilmapiiristä kaikki lähtee. Työpaikan fiilis tarttuu myös asiakkaisiin. Tyytyväiset asiakkaat ovat paras tae sille, että myynti käy ja tulosta syntyy.

Hyvääkin voi parantaa

Paljasjalkainen Perniön poika Anssi Lahti aloitti uransa vuonna 2007 kotipaikkakuntansa ABC liikennemyymälässä, johon hän pääsi työharjoittelijaksi merkonomiopintojensa yhteydessä. Lisää vastuuta kertyi vähitellen aina ABC:n marketvastaavaksi asti. Vuonna 2013 aukesi apulaismyyntipäällikön paikka Lohjan Prisman päivittäistavaraosastolla. Siihen saakka fillarilla työmatkat polkenut mies lähti auton ostoon ja kävi töissä Lohjalla neljän vuoden ajan. Ensimmäinen tulosvastuullinen esimiestehtävä oli Kiskossa Toijan Salen päällikkönä 2017, josta hän vuoden kuluttua palasi kotikonnuilleen Perniöön S-markettia johtamaan. Oli juhannus ja kesäkauppa vilkkaimmillaan. Anssi tiesi saaneensa vetovastuulleen kovan tason yksikön. ”Yksi Suomen parhaimmista ruokakaupoista”, olivat Iltalehden lukijat edellisenä vuonna arvioineet. Kovat tavoitteet kuitenkin sopivat miehelle hyvin. Hyvääkin voi aina parantaa. – Olen nähnyt erilaisia yksiköitä, työryhmiä ja toimintatapoja ja pyrkinyt omaksumaan niistä parhaimpia oppeja. Kiitos hyville esimiehilleni, Risto-Matti Peltoselle ja Sauli Kaartiselle, jotka antoivat sopivasti sekä vastuuta että vapauksia jo ennen kuin minusta tuli tulosvastuullinen esimies.

Yhteen on hitsauduttu

Esimiehenä Anssi haluaa olla mahdollisimman tasapuolinen ja helposti lähestyttävä – kaveri, jolle voi sanoa asiasta kuin asiasta. – Haluan kuunnella henkilökuntaa, sillä sieltä ne parhaat ideat tulevat. Tämän on osoittanut muun muassa korona-aika, josta koko SSO on selvinnyt upeasti. Myös meidän porukka Perniössä on osoittanut uskomatonta venymistä, aloitteellisuutta ja ideointikykyä. On ollut hienoa nähdä, miten ihmiset tsemppaavat toisiaan myös korona-arjen keskellä. Jatkuvasti parantunut työyhteisötutkimuksen tulos kertoo, että Anssin jengi on hitsautunut vuosi vuodelta paremmin yhteen. SSO:n supersankarina olo vaatii tietysti hyvää kuntoa. Sitä Anssi pitää yllä pelaamalla säännöllisesti sulkapalloa.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti