Jos Prismassa lamppu sammuu tai sähköjohto repsottaa, kutsutaan Heikki hätiin. Jos tavaraa hyllyttäessä selkä venähtää tai sitä muuten vain juilii, kutsutaan Heikki apuun.

Mitä ihmettä? Eikös Heikki Keskinen ole Prismanjohtaja?

Onpa hyvinkin, eikä häntä toki näillä asioilla vaivata. Mutta ammattitaitoa hänellä riittäisi myös tällaisiin tilanteisiin. Miehen tie Halikon Prisman vetäjäksi on nimittäin mielenkiintoinen ja kulkenut pitkin monia polkuja.

Hämeenkyröstä kotoisin oleva Heikki on alun perin valmistunut ammattikoulupohjalta teollisuuden sähköasentajaksi. Tämä ei päättäväiselle nuorelle miehelle riittänyt, vaan hän haki ja pääsi teknilliseen kouluun Helsinkiin.

Opiskelun ohessa tulivat tutuiksi kaupan työt, kun nuorukainen pätevöityi työskentelemään Mannerheimintien Valintatalon lihatiskillä. Sähköalan töitä hän on tehnyt mm. Tampereen Puhelinosuuskunnassa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

– Lapsuuden unelmani oli tulla ammattiurheilijaksi.  Pelasinkin jääkiekkoa ja jalkapalloa sekä yleisurheilin aktiivisesti.  Yleisurheilussa keskityin erityisesti otteluihin eri ikäkausina ja kilpakumppaneihin kuului muun muassa muuan Petri Keskitalo, Heikki kertoo.

Elmolle urheilusta tuli elämänura, kun taas Heikki pääsi hyödyntämään liikunnallisuuttaan seuraavassa ammatissaan. 1990-luvun alussa laman vähentäessä sähköalan töitä hän opiskeli Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksessa kuntohoitajaksi. Kaupan alan työt maistuivat taas, kun hän alkoi työskennellä Stockmann-konserniin tuolloin kuuluneessa Seston Etujätissä tuoteryhmävastaavana. Tampereen Linnainmaalla sijainneen hypermarketin paikalla toimii nykyisin Pirkanmaan Osuuskaupan pyörittämä Linnainmaan Prisma.

Haasteet otetaan vastaan

Muutto Salon seudulle tapahtui vuonna 2001, kun Heikin nykyisin SOK:lla työskentelevä vaimo Anu sai töitä upouuden Halikon Prisman päivittäistavaraosaston kakkosena. Samaan aikaan myös Kiikalan Saleen haettiin päällikköä, ja Heikki Keskinen tuli valituksi.

– Aprillipäivänä 2002 sain puhelun, joka ei ollutkaan mikään aprillipila. Minulta kysyttiin, haluaisinko tulla Halikkoon päivittäistavaraosaston myyntipäälliköksi, ja totta kai halusin. Pian tunsin jälleen tarvetta opiskella lisää. Vuonna 2007 valmistuin pikatahtia merkonomiksi. Muutama vuosi sen jälkeen aloitin kauppatieteen maisterin opinnot Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

Samaan aikaan Heikin työura jatkoi nousukiitoaan. Vuonna 2012 Halikossa alkoi mittava laajennus, ja samaan aikaan Heikki nimitettiin Prismanjohtajaksi.

– Se oli jännä paikka, mutta olen aina sanonut, että kaikki haasteet, jotka tielle tulevat, otetaan vastaan.

Parasta ovat ihmiset

Yli sadan prismalaisen pomona työskentelevä Heikki Keskinen on sitä mieltä, että kaikesta, mitä hän on tehnyt ja opiskellut, on ollut hyötyä.

– Hirvittävästi itsekuriahan opiskelu töiden ohessa vaatii. Se on raskasta, mutta samalla erittäin palkitsevaa, vuonna 2020 maisterin paperit käteensä saanut mies toteaa.

Hän on tyytyväinen siitä, että hänellä on erittäin hyvä ja koulutusmyönteinen työnantaja sekä monipuolinen ja rikas työ.

– Sekä parasta että haastavinta työssäni ovat ihmiset, on sitten kysymys henkilökunnasta tai asiakkaista. Monia asioita pystyy ennakoimaan ja ennustamaan sekä suunnittelemaan edeltä käsin tarkastikin, mutta koskaan et voi varmasti tietää, kuinka ihminen jossakin tilanteessa reagoi tai toimii. Siinä se on tämän työn suola. Johtamisessa tarvitaan managementia eli kykyä johtaa ammattitaidolla asioita, mutta sitäkin enemmän leadershippiä eli halua ja kutsumusta johtaa ihmisiä.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo

Kuva: Petteri Kitti

 

 

 

 

 

”Erja pyörittää pientä asemaa kuin omaansa ja antaa kätensä jäljen näkyä. Se kädenjälki on kaunis, lempeä, aito ja herkkä.” Pakko siis tavata nainen, josta on annettu näin ihanaa palautetta.

Kohtaamme Erja Toivasen SSO:n liikennemyymälässä Tytyrissä, jossa hän työskentelee apulaispäällikkönä. Vastassa on välitön ja iloisesti hymyilevä alan ammatlainen, joten parhaan palvelun toteuttajan kunniamaininta on mennyt oikeaan osoitteeseen.

Monipuolinen urapolku

Erjalla on takanaan pitkä ja mielenkiintoinen ura. Se alkoi osuuskaupasta kaukaisessa Kainuussa, jossa hän aloit työelämässä 1980-luvulla. Osuuskauppa Maakunnan palveluksessa vierähti 15 vuotta, niistä viisi Rosson vetäjänä. Tämän jälkeen seurasi ravintolapäällikkyys yksityisellä puolella, jonka jälkeen vierähti vuosi Osuuskauppa Peeässän Prismassa Kuopiossa. Seuraava työnantaja oli Sodexho, jonka leivissä Erja toimi muun muassa ravintolapäällikkönä ja aluevastaavana 12 vuoden ajan. – Ihmisellä pitää olla rohkeutta toteuttaa muitakin kuin työhön liittyviä unelmia. Meillä sellainen oli sijaisperheeksi ryhtyminen. Tässä vaiheessa jäin kotiin kymmeneksi vuodeksi, Erja kertoo. Kun lapset olivat kasvaneet, veri veti takaisin työelämään. – Palasin sinne, missä olin alun perin aloittanut eli osuuskauppaan – Kainuun vaarat ovat nyt vain vaihtuneet lohjalaisiin järvimaisemiin. Erja toimi aluksi palveluvastaavana Lohjan ABC:llä ja aloit Tytyrissä vuosi sitten.

Hymyssä suin

– Ihana yksikkö, kodinomainen! Autamme toinen toisiamme ja asiakkaita. Tarvittaessa avustamme vaikkapa vanhuksia tankkaamisessa, Erja kertoo. Pienellä yksiköllä on paljon vakituisia asiakkaita. – Kerran joku kysyi minulta, tunnetko sä kaikki asiakkaat, kun juttelet heille kuin vanhoille tutuille. No en toki, mutta filosofiani on sellainen, että yritän aina palvella jokaisen asiakkaan niin kuin hän olisi ainoa sinä päivänä. – Sitä paitsi asiakkaat ovat mukavia! Toki asiakaskunta myös vaihtuu. Viime aikoina meillä on käynyt paljon tulevan asuntomessualueen rakennusmiehiä. Heidän kanssaan juttu luistaa. Erja toivoo, että jokainen Tytyrissä vieraillut lähtisi pois hymyssä suin. – Jaksamista auttaa, kun säilyttää pilkkeen silmäkulmassa, hän vinkkaa.

 

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti

Baarimestari, viinuri, ravintolan vuoropäällikkö ja ravintolan vastaava. Kun miehellä on tällainen työtausta, ei ihan helposti arvaisi, mikä on hänen nykyinen tittelinsä. Mutta niin vain Ari Kilpeläinen teki itselleen harrastuksesta työn ja toimii ICT-asiantuntijana, jonka palveluksia kaikki SSO:n yksiköt ovat jossain vaiheessa käyttäneet.

– Olen nyt käynyt avustamassa kaikki yksiköitä, viimeisimpinä länsipään Sale-myymälöitä. Luonnehdin itseäni ongelmien ratkaisijaksi ja liiketoiminnan tukihenkilöksi. Noin puolet työajasta kuluu konttorilla Lohjalla ja toinen yksiköissä ympäri toimialuetta, Ari kertoo.

Mutta palataanpa ajassa taaksepäin vuoteen 1986. Silloin Ari hankki ensimmäisen oman tietokoneensa. Tieto tallentui lerpuille, ja huippuedistyksellistä laitteessa oli hiiriohjaus. Leipätyökseen hän hääri baarimestarina Kajaanissa juuri avatussa Kajanus-nimisessä ravintolassa.

Mies oli kouluttautunut ensin Kajaanin kauppaopistossa ja sen jälkeen Raumalla merenkulkuoppilaitoksen ravintolakoulussa. Mieli ei varsinaisesti vetänyt maailman merille, mutta koulu oli arvostettu ja ravintolatyö erityisesti kokkina oli suorastaan kutsumusammatti.

Kokkia Arista ei kuitenkaan tullut, vaan hän teki uraa salin puolella. Vuonna 1989 tie vei Kainuusta Lohjalle viinuriksi iltaravintola Loheen. Jollaksessa suoritetun vuoropäällikkökoulutuksen jälkeen työpaikka vaihtui Rossoon. Tämän jälkeen Ari pääsi vastaamaan Osuuskauppa Seudun pyörittämän Alhovuoren ravintolan salitoiminnasta.

Enemmän pulinaa kuin pulmia

– Vuonna 1991 Seudun henkilöstöpäällikkö ja ravintolatoimialan johtaja kutsuivat minut luokseen. Pelästyin, että mitähän pahaa olen tehnyt, mutta kyseessä olikin yllättävä työtarjous. He olivat kuulleet, että tulen koko lailla hyvin juttuun tietotekniikan kanssa. Se oli tuohon aikaan suhteellisen harvinainen taito osuuskaupassa, Ari muistelee.

Tehtävä, jota tarjottiin, oli palkanlaskijan toimi. Myöhemmin, kun henkilöstöpäällikkö sai myös liiketoimintavastuuta, osa hänen tehtävistään siirtyi Arille, josta tuli henkilöstöasioiden hoitaja.

Kännykkä kädessä syntyneiden nuorten on lähes mahdoton kuvitella, miltä tietotekninen ympäristö 30 vuotta sitten näytti.

– Huoneenkokoiseen keskustietokoneeseen oli kytketty konttorin pöydillä olevat näytöt ja näppikset. Ensimmäiset pc:t tulivat osuuskauppaan vuonna 1995, jolloin minäkin sen yhtenä harvoista sain. Pari vuotta myöhemmin tietokoneita alkoi sitten ilmestyä konttorissa kaikkien pöydille, kun järjestelmät uusittiin.

Arin työnkuva laajeni pian, kun tietotekniikkaa alettiin ottaa yhä laajemmin käyttöön myös myymälöissä ja ravintoloissa. Hän toimi oman toimensa ohella atk-tukihenkilönä ja auttajana sen, minkä ehti.

Näin jatkui vuoteen 2004 asti. Silloin syntyi nykyinen SSO Osuuskauppa Seudun ja Salon Seudun Osuuskaupan fuusioiduttua. Ari siirtyi uuden osuuskaupan ICT-tiimiin, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli yhdenmukaistaa kahden osuuskaupan tietojärjestelmät.

–  Lohja oli tuossa vaiheessa hieman pidemmällä nimenomaan henkilöstöhallinnon ratkaisuissa. Pian ne uudistettiin myös Salossa, Ari kertoo.

Hieman ennen tätä kaikki tietotekniikan parissa työskentelevät puhuivat kahdesta järisyttävästä muutoksesta: vuosituhannen vaihtumisesta ja euroon siirtymisestä.

– Maailman loppua ei tullut, eivätkä rahat kadonneet tileiltä. Eli enemmän oli pulinaa kuin pulmia, Ari hymähtää.

Isoiksi ja paljon työtä teettäneiksi haasteiksi hän mainitsee osuuskaupan rauta-maatalouskaupassa tapahtuneet muutokset. Kun muut osuuskaupat luopuivat näistä bisneksistä, SSO ja Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa joutuivat rakentamaan niitä varten oman kassajärjestelmän. Työtä ovat aiheuttaneet myös autokauppojen omat järjestelmät. Tänä päivänä autokaupan järjestelmät on yhtenäistetty ja ulkoistettu ja rauta-maatalouskaupasta luovuttu.

Sano se kreikaksi

Ari Kilpeläinen naurahtaa, että monenlaista on tullut tehtyä, kun asioita taaksepäin katselee. Nuorena ravintolahommat olivat kuin itsestäänselvyys, kun suuri osa ystävistäkin oli samalla alalla. Toisaalta kiinnostus tietotekniikkaa kohtaan on edelleen palavaa, itsensä datanomiksi opiskellut ja muutenkin monenlaisilla koulutuksilla ammattitaitoaan kehittänyt mies toteaa.

Kotioloissa hän ei juurikaan viitsi koneen kanssa puuhastella. Mieluisin harrastus on matkustelu, jonka pariin Ari meinaa jo tänä syksynä palata. Suosikkikohde on Kreikka, jonka kieltä hän on opiskellut kuuden vuoden ajan.

Teksti: Kimmo Salo ja Pälvi Salo

Kuva: Pälvi Salo

Poliisi, vastasi Päivi Oinas pikkutyttönä, kun häneltä kysyttiin, mikä sinusta tulee isona. Poliisia Päivistä ei tullut, vaikka monivuotisesta harrastuksesta kamppailulaji taekwondossa olisi siinä ammatissa varmasti paljon hyötyä. Eikä vähiten siksi, että Päivi on saavuttanut lajissa mustan vyön.

Päivi Oinas valmistui parturi-kampaajaksi Salon Seudun ammattiopistosta vuonna 2010. Hän teki aluksi Forssassa palkkatöitä, mutta päätti sitten kokeilla siipiään yrittäjänä.

– Ne seitsemän vuotta olivat erittäin opettavaisia, varsinainen korkeakoulu työelämään. Esimerkiksi ymmärrys tarkan taloudenpidon välttämättömyydestä valkeni hyvin konkreettisesti.

Töitä Päivi on tottunut paiskimaan jo nuoresta pitäen, joskus jopa kahta hommaa yhtä aikaa. Salossa kasvanut nainen on ollut kesätöissä muun muassa Nokialla ja Perniön ABC:llä.

Terapeuttina

Lokakuussa 2019 Päivi Oinas aloitti vakituiset työt SSO:lla Prisma Halikon parturi-kampaamossa. Siitä vierähti alle vuoden päivät, kun Lohjalla aukesi esimiespaikka Prismaan avatussa uudessa parturi-kampaamossa.

– Tämä on minulle ensimmäinen tulosvastuullinen tehtävä ja teen sitä yrittäjän asenteella: niin kuin itselleni tekisin, hän sanoo.

Ensimmäinen vuosi Lohjalla on ollut kiireinen. Uuden roolinsa vuoksi Päivi on ollut aikaisempaa vähemmän kampaamotuolin takana.

– Esimiehen hallinnolliset työt vievät yllättävän paljon aikaa. Onneksi minulla on tässä reilu kymmenen hengen timanttinen tiimi, jossa on laaja ikähaitari. Tämä on mielestäni selkeä vahvuus. Kokeneemmat coachaavat esimerkillisesti nuorempia.

Parasta kampaajan työssä on Päivin mielestä se, että siinä pääsee läheisiin tekemisiin hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Se, että kampaaja on monelle terapeutti, ei ole pelkkä klisee. Kampaajalle kerrotaan ilot ja surut, ja monesti asiakassuhteista muodostuu hyvinkin pitkäaikaisia.

– Asiakasta on toki osattava lukea. Kaikki eivät halua jutella ja avata sydäntään. Sitäkin on kunnioitettava.

Koulunpenkillä

Uuden työn lisäksi Päivin aikaa on vienyt opiskelu. Hän sai elokuun lopussa valmiiksi Lähiesimiehen ammattitutkinnon ja aloitti heti perään Johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon oppisopimuskoulutuksena. Työn, opiskelun ja muun elämän yhteensovittamisessa tarmokkaalla ja tunnollisella naisella ei ole ollut ongelmia.

– SSO oli minulle entuudestaan tuttu ABC:n kautta, ja olin kuullut esimerkiksi hyvistä henkilöstöeduista. Mutta vasta nyt minulle on täysin selvinnyt, kuinka huippuhyvä työnantaja minulla on.  SSO:ssa esimies ei ole yksin. Apua on saatavilla aina, kun sitä tarvitsee. Kollegoiden ja oman esimiehen tuki on korvaamatonta ja arvostan sitä kovasti.

– Iso plussa tulee myös SSO:n koulutusmyönteisyydestä. Jokaisella on mahdollisuus kehittää itseään niin paljon kuin rahkeet riittävät.

Rikala Bar & Grillin keittiömestari Mari Holma toteuttaa parasta palvelua huolehtimalla siitä, että ruoka on huippuhyvää ja hommat keittiön ja salin välillä sujuvat saumattomasti.

Marilla on pitkä kokemus niin ravintola-alan ammattilaisena kuin esimiehenä. Ennen SSO:ta, jossa tulee kesäkuussa täyteen kolme vuotta, hän on työskennellyt sekä yrittäjänä että yksityisen palveluksessa. HOK-Elannossa vietettyjen vuosien aikana syntyi hyvä käsitys S-ryhmästä työnantajana. Esimiehenä Mari pyrkii olemaan reilu ja tasapuolinen. – Olen luonteeltani semmoinen innostaja ja kannustan aina kaikkia kokeilemaan jotain uutta, Mari sanoo.

Keittiö ja sali yhtä porukkaa

Nyt korona-aikana uudet ideat ovatkin tulleet tarpeeseen. Monesti suunnitelmia on jouduttu muuttamaan lennosta. – Onneksi mulla on loistava tiimi, joka lähtee helposti mukaan uusiin juttuihin, hän kiittelee. Henkilökunta puolestaan kehuu esimiestään siitä, että keittiön ja salin väki kokee olevansa yhtä porukkaa. Molemmissa halutaan ennen muuta varmistaa asiakkaiden tyytyväisyys niin palvelun kuin ruoan puolesta. Vaikka kokeista on tänä päivänä suoranaista pulaa, Rikalaan on onnistuttu saamaan ammattitaitoista väkeä. Marin mukaan tästä on kiittäminen niin SSO:n hyvää työnantajamainetta kuin sitä, että osuuskaupassa työllistetään säännöllisesti niin kesätyöntekijöitä kuin harjoittelijoita. Osa heistä kouliintuu vakituisiksi työntekijöiksi.

Lähiruokaa tarjolle

Rikala Bar & Grill on uniikkiravintola, jossa ruokalistat suunnitellaan itse alusta loppuun. Asiakkailtaan se saa jatkuvasti erittäin hyvää palautetta. Monesti asiakkaat huikkaavat myös kiitokset keittiöön ravintolasta poistuessaan. Se lämmittää aina mieltä. Marin johdolla ruokalistalle on nostettu paljon paikallisten tuottajien tuotteita ja raaka-aineita. – Ihmiset arvostavat lähiruokaa. On hyvää palvelua, että tuomme sitä tarjolle ja kerromme, mistä ruoka lautaselle on tullut, Mari miettii. Yksi hänen omista ”lemppareistaan” on tuorepasta, joka saadaan Rikalaan Paimiosta Egget Pastaamo -nimisestä yrityksestä. Siellä pasta valmistetaan käsityönä täysin suomalaisista raaka-aineista. Mari kertoo olevansa innokas kokki ja kova kokeilija myös vapaa-ajallaan. Ensimmäiseksi uudet reseptit ”joutuu” testaamaan oma perhe. Erityisen mielellään hän kattaa pöytään tuoretta kalaa.

 

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti

Tämä tuli hieman yllätyksenä, mutta olen äärimmäisen otettu. On hienoa, että myös autokauppiaat noteerataan näissä palkitsemisissa. Näin tuumaa Vuoden positiivisimmat sso:laiset -sarjassa kunniamaininnan saanut Miikka Salminen.

Miikka työskentelee PP-auto Oy:n Lohjan liikkeessä. Työvuosia osuuskaupassa on takana kolme, mutta autokauppaan nuori mies otti tuntumaa jo 17-vuotiaana työharjoittelussa ollessaan. – Seurailin sivusta automiesten lennokkaita juttuja ja päätin, että tämä on minun alani. Erilaisten ihmisten kohtaaminen on iloiselle ja ulospäin suuntautuneelle Miikalle työn suola ja ykkösjuttu. – Pyrin pitämään yllä hyvää meininkiä ja pääsemään ihmisten kanssa rentoon keskusteluun. Silloin ei tarvitse ensimmäiseksi alkaa puhua hinnoista, hän hymyilee.

Mitä asiakas tarvitsee?

Kaupanteko lähtee liikkeelle asiakkaan tarpeen kartoittamisesta. – Se on oleellinen osa myyntiprosessia. Noin puolet asiakkaista tietää jo ovesta sisään astuessaan, millaisia ominaisuuksia hänen autossaan täytyy olla. Sitten on toinen puoli, joka kyselee hyvinkin tarkkaan mitä erilaisimmista autoon ja autoiluun liittyvistä asioista. Bensiini, diesel, hybridi vai täyssähkö? Siinäpä auton ostajalle pähkinää purtavaksi. – Pieni kulutus ja pienet päästöt ovat monelle erittäin tärkeitä valintakriteerejä. Toiset tekevät ostopäätöksensä puhtaasti auton käyttötarkoitukseen perustuen. Ja toki monet arvostavat suorituskykyä ja teknisiä ominaisuuksia. Kai sillä värilläkin on väliä? – Toki, Miikka vastaa ja osoittaa kädellään upean ja persoonallisen väristä Ford Kugaa. Onko sellaisia kysymyksiä, jotka ovat kokeneellekin autokauppiaalle vaikeita? – Se, miten erilaisia autoja tulevaisuudessa verotetaan, on jatkuva keskustelunaihe. Siihen on poukkoilevan verotuksen maassa vaikea vastata.

Nettiostaminen yleistyy

Onko korona muuttanut automyyjän työtä? – Vuorovaikutus myyntitilanteessa on tärkeä juttu ja kyllähän nämä maskit sitä haittaavat, kun kasvojen ilmeitä on vaikeampi lukea, Miikka mieti. Toisaalta autokauppaa tehdään tänä päivänä yhä enemmän myös etänä. – Uuden auton voi vaikka tuunata mieluisekseen netissä ja saada toimitettuna suoraan kotipihaan. Miikka, kuten me kaikki, odotamme sitä päivää, kun koronarajoituksista vapaudutaan ja rajat aukeavat. – Tyttöystävän kanssa on nyt reissattu kotimaassa, mutta heti, kun se on mahdollista, suuntaamme jonnekin kauemmas. Matkailu on ykkösharrastuksemme.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti

Helposti lähestyttävä ja positiivinen

”Paras esimies ikinä.” Näin suitsutetaan S-market Perniön henkilökunnasta marketpäällikkö Anssi Lahtea, joka valittiin vuonna 2020 SSO:n parhaan palvelun esimieheksi. Kun Anssi nauraa, se kuuluu toiseen päähän myymälää. Näin kertovat työkaverit pomostaan, joka on heidän mukaansa huumorintajuinen, mutta tarvittaessa jämäkkä. Hän on aidosti kiinnostunut työntekijöistään, muistaa kiittää heitä ja tsemppaa joka päivä eteenpäin hyvällä asenteella. – Hyvästä työilmapiiristä kaikki lähtee. Työpaikan fiilis tarttuu myös asiakkaisiin. Tyytyväiset asiakkaat ovat paras tae sille, että myynti käy ja tulosta syntyy.

Hyvääkin voi parantaa

Paljasjalkainen Perniön poika Anssi Lahti aloitti uransa vuonna 2007 kotipaikkakuntansa ABC liikennemyymälässä, johon hän pääsi työharjoittelijaksi merkonomiopintojensa yhteydessä. Lisää vastuuta kertyi vähitellen aina ABC:n marketvastaavaksi asti. Vuonna 2013 aukesi apulaismyyntipäällikön paikka Lohjan Prisman päivittäistavaraosastolla. Siihen saakka fillarilla työmatkat polkenut mies lähti auton ostoon ja kävi töissä Lohjalla neljän vuoden ajan. Ensimmäinen tulosvastuullinen esimiestehtävä oli Kiskossa Toijan Salen päällikkönä 2017, josta hän vuoden kuluttua palasi kotikonnuilleen Perniöön S-markettia johtamaan. Oli juhannus ja kesäkauppa vilkkaimmillaan. Anssi tiesi saaneensa vetovastuulleen kovan tason yksikön. ”Yksi Suomen parhaimmista ruokakaupoista”, olivat Iltalehden lukijat edellisenä vuonna arvioineet. Kovat tavoitteet kuitenkin sopivat miehelle hyvin. Hyvääkin voi aina parantaa. – Olen nähnyt erilaisia yksiköitä, työryhmiä ja toimintatapoja ja pyrkinyt omaksumaan niistä parhaimpia oppeja. Kiitos hyville esimiehilleni, Risto-Matti Peltoselle ja Sauli Kaartiselle, jotka antoivat sopivasti sekä vastuuta että vapauksia jo ennen kuin minusta tuli tulosvastuullinen esimies.

Yhteen on hitsauduttu

Esimiehenä Anssi haluaa olla mahdollisimman tasapuolinen ja helposti lähestyttävä – kaveri, jolle voi sanoa asiasta kuin asiasta. – Haluan kuunnella henkilökuntaa, sillä sieltä ne parhaat ideat tulevat. Tämän on osoittanut muun muassa korona-aika, josta koko SSO on selvinnyt upeasti. Myös meidän porukka Perniössä on osoittanut uskomatonta venymistä, aloitteellisuutta ja ideointikykyä. On ollut hienoa nähdä, miten ihmiset tsemppaavat toisiaan myös korona-arjen keskellä. Jatkuvasti parantunut työyhteisötutkimuksen tulos kertoo, että Anssin jengi on hitsautunut vuosi vuodelta paremmin yhteen. SSO:n supersankarina olo vaatii tietysti hyvää kuntoa. Sitä Anssi pitää yllä pelaamalla säännöllisesti sulkapalloa.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo Kuva: Petteri Kitti

Vuonna 2003 valmistui Helsinki–Turku-välisen moottoritien osuus Paimiosta Salon kautta Muurlaan. Vaikka tämä jo vuonna 1956 käynnistynyt projekti saatiin maaliin lopullisesti vasta vuonna 2009, oli tuo 2000-luvun alussa valmistunut pätkä erittäin tärkeä Salon alueen elinvoimaisuudelle.

Hereillä oli tietysti myös osuuskauppa, jonka liikennemyymälä ABC Piihovi aukaisi ovensa heti lokakuussa. Nuo vuodet olivat ABC-ketjun rakentumisen, nopean kasvun ja suuren julkisuuden aikaa.

Paikan koki kiinnostavaksi myös Anne Miettinen, joka työskenteli tuolloin Restelin palveluksessa ravintolapäällikkönä Karkkilassa sijaitsevassa monitoimiravintolassa.

– Ajattelin, että nyt olisi mahdollisuus kokea jotain uutta ja erilaista. Olin oikeassa, sillä kyllä liikennemyymälän arki hektisyydessään poikkeaa melkoisesti yksittäisen pienemmän ravintolan arjesta. Liikkuvia asiakkaita on paljon ja busseja seisoo pihalla jatkuvasti. Päivien mittaan tapahtui niin paljon värikkäitä asioita, että noista vuosista voisi kirjan kirjoittaa, Anne hymyilee.

Aluksi hänet valittiin Piihoviin ravintolapäälliköksi, ja vuonna 2005 tuli nimitys liikennemyymäläpäälliköksi.

Uusia uria aukaisemassa

Annen nykyinen titteli on resurssisuunnittelija. Se on työ, jota ei vielä 2000-luvun alussa ollut olemassakaan, mutta tärkeä tehtävä, jonka digiaika on mahdollistanut.

Anne ja hänen tiiminsä suunnittelee keskitetysti SSO:n kaikkien toimialojen, autokauppa sekä kampaamot pois lukien, kaikkien yksiköiden työvuorot. Tähän tilanteeseen, jota monet suuret työnantajat tänä päivänä tavoittelevat, on tultu pienin askelin.

– Vuonna 2010 silloinen toimialajohtaja ehdotti, että voisin alkaa suunnitella työvuoroja useammalle liikennemyymäläyksikölle. Tämä ei ollut minulle uutta, sillä jo Restelissä olin tehnyt työvuorolistoja useammalle ravintolalle, Anne kertoo.

Pian hän olikin jo mukana SOK-vetoisessa mittavassa Elli -hankkeessa eli rakentamassa työvuorosuunnittelujärjestelmää, joka on nyt otettu käyttöön kaikissa osuuskaupoissa.

SSO:ssa Elliä pilotoitiin vuonna 2014 liikennemyymälöissä, ja viimeiset toimialat tulivat keskitettyyn työvuorosuunnitteluun mukaan vuonna 2017.

Suuri muutos on sujunut yllättävän jouhevasti. Tämä on osaltaan sen ansiota, että Annella ja hänen kahdella kollegallaan on kaikilla vankka kokemus käytännön liiketoiminnasta ja ymmärrystä arjen haasteista.

– Se, että sinulla on esimiesten luottamus, on edellytys tässä työssä onnistumiselle. Täytyy olla myös sinut tietotekniikan kanssa. Ison palapelin rakentaminen vaatii lisäksi tarkkuutta, huolellisuutta ja paineensietokykyä.

Ei koskaan valmis

Lapsena Anne ei haaveillut työstä sen paremmin ruuan kuin tietotekniikan parissa. Mielenkiinnon kohteena olivat eläimet ja toiveena eläinlääkärin ammatti.

Eläimistä ei tullut ammattia, mutta rakkaita ne ovat edelleen, erityisesti hevoset ja koirat. Anne ratsastaa ja harrastaa ravihevosia. 55-kiloinen venäjänmustaterrieri Max on vaikuttavasta koostaan huolimatta sangen lempeä, joskin jämäkkä vahtikoira.

Kuinka Anne vertaa nykyistä asiantuntijatehtäväänsä etulinjassa olevan esimiehen työhön?

– Ei tämä toki ole niin vaihtelevaa ja vauhdikasta kuin toimipaikan vetäjän homma. Parhaimmillaan minulla oli jopa 70 alaista, joten siinä oli sosiaalisuutta kerrakseen. Lisämaustetta nykyiseen työhön tuovat toimenkuvaani kuuluvat HR-tehtävät.

Henkilöstöasioiden parissa Anne näkee itsensä myös tulevaisuudessa. Tavoitteena on kehittää omaa osaamista ja työnkuvaa jatkuvasti. Turun ammattikorkeakoulussa hän suoritti juuri ennätysajassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.

– Ajattelen, että ihminen ei tule koskaan valmiiksi. Sama asia koskee työtäni. Vaikka keskitetty työvuorosuunnittelu on jo osoittanut toimivuutensa, sitä voi aina kehittää vielä paremmaksi.

 

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo

Kuva: Pälvi Salo

 

 

 

 

Jo pikkutyttönä Iina Rehn päätti, että isona hänestä tulee kaupan täti. Ja niinhän siinä sitten kävi. Valmistuttuaan merkonomiksi Iina päätyi kesätöihin Toijan Saleen – ja jäi sille tielle.

Työuraa nyt kolmekymppiselle naiselle on ehtinyt kertyä SSO:ssa 11 vuotta. Niistä yhdeksän Toijassa. Samaan aikaan hän teki vuoroja myös Kiikalan Salessa ja Perniön S-marketissa.

– Minusta oli kivaa, kun saattoi tehdä hommia useammassa yksikössä. Aina oppii, kun näkee erilaisia toimintatapoja. Samalla tietysti tutustuu uusiin ihmisiin.

Asiakaspalvelu ja mahdollisuus olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ovat Iinan mielestä myyjän työn suola ja sokeri.  Pienessä myymälässä oppi tuntemaan lähes jokaisen asiakkaan, ja kassalla Iina monesti otti jo ennakkoon esiin sen tupakka-askin, jonka tiesi tietyn herran aina ostavan.

Isompiin ympyröihin

Muutos kaupan alalla on tänä päivänä todella nopeaa, ja siksi uutta on opeteltava jatkuvasti. Iina miettii, että oikeastaan melkein kaikki ehti tuonkin yhdeksän vuoden aikana muuttua. Eniten opettelua vaativat järjestelmät, kun esimerkiksi tilaaminen pantiin uusiin puihin.

Vuonna 2019 Halikon Prismassa aukesi teollisten elintarvikkeiden saatavuusvastaavan paikka.

– Ajattelin, että jotain erilaista täytyy nyt kokeilla, jos haluaa vaihtaa pikkukylän hieman isompiin ympyröihin, Iina kertoo.

Hän haki paikkaa ja sai sen. Ja ympyrät todella suurenivat.

– Ihmettelin ja toisinaan hämmästelen vieläkin, kuinka suuria tilausmäärät Prismassa ovat. Täällä ei puhuta rullakoista, vaan lavoista. Ensimmäisenä jouluna kummastelin, kuinka älyttömät määrät siirappia voikin mennä kaupaksi.

Pian Iina sai vastuulleen liha- ja maitotuoteryhmät. Osastoa hän pyörittää tiiminsä kanssa, johon kuuluu 6–10 henkeä päivästä ja kuormien määrästä riippuen.

– Työkin on nyt hektisempää. Päivämäärien kanssa täytyy olla jatkuvasti tarkkana ja saatavuudesta on pidettävä jatkuvasti huolta, hän toteaa.

Kiireiseen työhön iloa tuovat mukavat työkaverit, joiden kanssa huumori kukkii. Tässä tiimissä ei kenenkään tarvitse pelätä, jos mokaa. Kaikki tilanteet hoidetaan kuntoon yhteisvoimin.

Yhdessä oppimassa

Parhaillaan Iina suorittaa Lähiesimiehen ammattitutkintoa Salon seudun ammattiopistossa.

– Meillä sso:laisilla on siellä oma ryhmä, aika iso porukka, 15 henkeä. On ollut mukava tutustua uusiin työkavereihin myös eri toimialoilta. Verkostoitumisesta on varmasti aina hyötyä, hän pohdiskelee.

Iinan lapsuuden haave kaupan tätinä olemisesta toteutui, mutta mitä seuraavaksi?

– Olisi se mahtavaa, jos minulla olisi joskus oma pieni Sale tai miksei vaikka isompikin yksikkö vedettävänä. Osuuskauppa on hyvä työnantaja. Täällä on mahdollisuus saada lisää vastuuta ja päästä eteenpäin. Ei sillä, että minulla olisi mitään valittamista tälläkään hetkellä. Oppimista nykyisessäkin työssä kyllä riittää, Iina toteaa.

 

 

Minna Aitio oli tuskin vaahtosammuttimen kokoinen, kun hän jo tykkäsi hääriä äidin rinnalla ruuanlaittopuuhissa. Äidin bravuureita olivat voileipä- ja täytekakut, joita hän leipoi catering-palveluille. Oli siis luontevaa, että Minna suuntasi myöhemmin ravintolakokin koulutukseen.

Koulut jäivät kuitenkin alkuvaiheessa kesken, sillä ensisijaisena tavoitteena oli saada jo nuorena vakituinen työpaikka. Taitavalle tekijälle sellainen löytyi Restelin palveluksesta. Halikon Shell-huoltoasemalla Minna työskenteli aluksi kokkina ja myöhemmin keittiön esimiesharjoittelijana.

– Halu toimia esimiehenä on ollut aina jollain tavalla takaraivossa. Siksi olen hakenut uusia haasteita. Jos ei ole heti tärpännyt, se on vain kasvattanut sisua, Minna miettii.

Keittiöpäällikön vakanssi aukesi sitten vuonna 2011 Auran Shellillä, jossa vierähtikin viisi vuotta. Samaan aikaan Minna suoritti osia esimiehen erikoisammattitutkinnosta oppisopimuskoulutuksena. Ruuhkavuosiin mahtui vielä pari iloista perhetapahtumaa. Tytär on nyt 9- ja poika 6-vuotias.

Työn, perheen ja opiskelun yhteensovittaminen on soljunut. Siinä ovat auttaneet hyvä organisointikyky, joustavuus ja perheen tuki. Viimeksi mainittu on Minnalle äärimmäisen tärkeää.

– Vaikka annan työlle aina 110 prosenttia, on siitä välillä pystyttävä myös täysin irrottautumaan, hän sanoo.

Lempeästi mutta jämäkästi

Minnan työnantaja vaihtui vuonna 2016, kun määrätietoinen nuori nainen valittiin keittiömestariksi ABC Piihoviin. Pian hänestä tuli saman liikennemyymälän apulaisliikennemyymäläpäällikkö.

Nousujohteinen ura sai uuden vaihteen, kun Minna aloitti ABC Perniön liikennemyymäläpäällikkönä helmikuussa 2020.

Tätä haastattelua tehtäessä säpinä Perniössä on melkoinen. Ollaan juhannuksen menoliikenteen kynnyksellä, ja ravintolan sali on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kokonaan auki. Lähes kaikki asiakaspaikat on miehitetty.

Hiljaisiakin hetkiä on nähty. Kun Minna aloitti Perniössä, korona iski päälle jo kahden viikon kuluttua ja sulki ravintolatoiminnan kokonaan. Viimeisin pitempi sulku ajoittui tämän vuoden keväälle.

– Tämä aika on testannut porukan venymiskykyä ja halua puhaltaa yhteen hiileen. Olen ylpeä aikaansaannoksistamme, erityisesti siitä, kuinka hyvin työtyytyväisyys meillä on kehittynyt hankalinakin aikoina, Minna toteaa.

Esimiehenä Minna sanoo olevansa lempeä, mutta jämäkkä. Hän on myös hyvin tulostietoinen, kuten esimiehen kuuluukin olla. Omaa osaamistaan Minna hioo parhaillaan koulutuksessa. Työn alla on Lähiesimiehen ammattitutkinto, josta paperit hän kuittaa tammikuussa.

Omalla alalla

Hektisessä ja monenlaista osaamista vaativassa liikennemyymälätyössä Minna kokee olevansa elementissään. Vaikka ns. konttorityöt vievätkin esimiehen aikaa, hän haluaa tehdä mahdollisimman paljon suorittavia vuoroja ja olla muun henkilökunnan apuna kaikkialla, missä tarvitaan. Jos asiakaspalvelu sitä vaatii, muut työt saavat odottaa.

Sekä oma osuuskauppa SSO että koko S-ryhmä tarjoavat Minnan mielestä valtavat mahdollisuudet kehittyä, tehdä erilaisia töitä ja halutessa edetä uralla. Itse hän on osallistunut vuodesta 2017 lähtien myös valtakunnalliseen kehittämistyöhön ABC-ketjun tuotekehitystyöryhmässä.

– Se on ollut todella antoisaa ja tarjonnut mielenkiintoisia kokemuksia. Eräänä päivänä maistoin kolmeasataa erilaista täytettyä leipää!

Minnalla on halua nähdä uusiakin työtehtäviä. Myös lisäkoulutus kangastelee mielessä. Mutta tällä hetkellä hän sanoo olevansa onnellinen tässä ja nyt. On oma perhe, oma yksikkö ja henkilökunta, joka on kuin toinen perhe.

Teksti: Pälvi Salo ja Kimmo Salo

Kuva: Pälvi Salo